Kun kaipaat skeittifiilistä, katso nämä dokumentit

Skeittaus lajina on niin moninainen kokonaisuus, että sen täydellinen määrittely on mahdotonta, enkä sitä lähde siksi tässä edes yrittämään. Sen verran voin kuitenkin sanoa, että skeittaus on paljon, hyvin paljon muutakin kuin itse fyysinen akti. Skeittaukseen liittyy valtavasti henkimaailman asioita, pieniä nyansseja, jotka vaikuttavat skeittarin kokemukseen skeittauksesta, omasta identiteetistä ja ympäröivästä maailmasta. Skeittaukseen kuuluu olennaisena osana visuaalisuus – skeittausta kuvataan monin eri tavoin ja näitä tuotoksia, skeittivideoita, skeittilehtiä ja vaikkapa Instagram-storyja kulutetaan skeittareiden toimesta valtavasti. Skeittarit haluavat nähdä mitä muut laudallaan tekevät, miten he sen tekevät ja minkälaisissa vaatteissa, ympäristössä ja valossa se tehtiin. Skedeyksessä fiilis on monesti kiinni pienen pienistä jutuista: liian täydellisesti ländätty trikki voi mennä katsojalta täysin ohi, mutta sama temppu eri tavalla ländättynä, pienellä horjahduksella tai polven niiauksella, kolahtaa välittömästi alitajuntaan ja painuu mieleen vuosikausiksi. Fiilis, siitä kai skeittauksessa on useimmiten kyse.

Skedefiilikset voivat tulla mistä tahansa: hyvästä musasta, kaverin skeittauksesta, valokuvauksesta, skedevideosta, kevätauringon lämmittävistä säteistä, lumilautailusta, hyvästä ruoasta, uusista kengistä – lista fiiliksien tuojista on loputon. Monesti skedeejien kuulee saavan fiiliksiä skeittivideoista. Oman suosikkiskedeejän tai muuten vaan hyvän pätkän nähtyään skeittihalu iskee koko kroppaan niin voimakkaasti, että päivän suunnitelma saatetaan laittaa uusiksi siltä istumalta. Kaikki suunnitellut menot pyyhitään kalenterista kun on pakko päästä skedeemään. Kuulostaako tutulta?

Keräsin tähän postaukseen dokumentinomaisia skeittipätkiä, joista itselleni tulee sellainen skeittifiilis, että kaikki muut suunnitelmat saavat väistyä. Skeittimedia tarjoaa eniten klassisia skedepätkiä, siis niitä joissa trikkejä tulee klippi toisensa perään ja toiminta on sitä itseään eli skeittausta, ja tästä syystä välillä onkin viihdyttävää pysähtyä astetta syvempään skeittituotantoon. Skeittidokumentteja on tehty varmasti satoja ellei tuhansia, mutta valitsin tähän itseäni tällä hetkellä eniten inspiroivat pätkät. Toivottavasti näistä on iloa myös teille lukijoille!

-Nikke

1. Keep on Pushin’ by Ricki Bedenbauch

Valitsin pitkän linjan videontekijän, Ricki Bedenbauchin, Keep on Pushin’-pätkän ensimmäiseksi videoksi yksinkertaisesti siitä syystä, että video kiteyttää oleellisimman skeittauksesta neljään minuuttiin. Skeittarin on potkittava vauhtia eteenpäin päästäkseen (paitsi alamäissä,hoho) ja tyylikkäimmät skeittarit potkivat tyylikkäästi vauhtia. Voitaisiin oikeastaan sanoa, että vauhdin potkiminen on skeittauksessa kaikki kaikessa. Yleisen sanonnan mukaan moni skedeejä katsoisi mieluummin Ginon pelkästään puskevan vauhtia kuin mitään muuta skeittipätkää. Moni skeittari osaa tehdä temppuja, mutta ei osaa silti potkia vauhtia kunnolla. Vaikka temput lähtisivät hyvin, mutta vauhdin ottaminen on kömpelöä ja näyttää siltä, että trukit ovat vedetty niin kireälle kuin mahdollista, ei skedeyksestä, vaikeista tempuista huolimatta, saa fiiliksiä. Keep On Pushin’ tarjoilee hyvän valikoiman kaikkien aikojen tyylikkäintä potkuttelua, vauhdin ottamista ja tästä jos jostain tulee fiilis napata lauta kainaloon ja lähteä kruisailemaan kaupungille. Vähemmän temppuja, enemmän skeittausta. Videolla erittäin vahva potkuttelijakattaus Ray Barbeesta Natas Kaupasiin, Eric Dresseniin, Matt Hensleyhyn, Pat Duffyyn ja Salman Agahiin.

 

 

2. adidas Skateboarding: 15 Years of Gonz X Adidas

Mark Gonzales on skeittaukselle sitä, mitä Jari Litmanen on suomalaiselle futikselle. The Gonz on pioneeri, joka on määritellyt 80-luvulta lähtien sen, mitä kaikkea street-skeittaus voi olla ja mitä skeittari saa tehdä. Gonzin teesi on yksinkertainen: skeittari saa tehdä ja olla mitä huvittaa, kunhan asioita tekee itselleen ja nauttii tekemisestä. Gonz ei opeta eikä julista sanomaa kenellekään, hän vain on oma itsensä ja kenties juuri siksi mies nauttii kulttimainetta ei ainoastaan skeittimaailmassa, vaan myös laajemmin muodin ja taiteen puolella. Rajoja rikkovaa, elämänmakuista ja tietysti tasoltaan uskomattoman hyvää skeittausta tarjoileva Gonz inspiroi lukuisia skeittareita ympäri maailmaa. Lisäksi Gonzin dekkimerkki Krooked Skateboards on yksi aikamme suurimmista ja kauneimmista skeittimerkeistä. Gonz on yhden miehen instituutio ja vuonna 2013 julkaistu, adidaksen ja Mark Gonzalesin 15-vuotista taivalta juhlistava minidokumentti on silmiä avaavan mielenkiintoinen ja viihdyttävä pläjäys, jonka katsottuaan on pakko mennä skeittaamaan. Tai piirtämään. Tai ajamaan pyörällä. Jotain on pakko tehdä!

 

 

 3. A Day In The Life Max Schaaf

Max Schaaf voi olla monelle nuoremmalle skeittarille tuntematon nimi, mutta toivottavasti tämän postauksen luettuasi ja etenkin videon katottuasi tunnet jo vähän Maxia ja samalla skeittihistoriaa. Max Schaaf on legendaarinen Real Skateboardsin pro, joka skeittaa nykyisin pääosin verttiä ja puulia. Kun Eric Koston ja Guy Mariano perustivat Fourstar Clothingin, Max Schaaf haluttiin ensimmäisenä tiimiin, koska Eric Kostonin sanoin “Max skeittaa verttiä kuten street skeittarit kurbeja”. Schaafin tyyli popata grindeihin sisään ja niistä pois verttirampilla on todella tyylikästä katsottavaa ja muistuttaa todellakin sitä, miten street skedeejät skeittaavat kurbeja. Ylpeästi oaklandilainen Schaaf tunnetaan myös prätkäharrastuksestaan (nykyisin myös työ) ja miehen viimeisimmissä skedeparteissa prätkillä on ollut myös iso rooli. Valitettavasti viime vuosina Schaafin skeittausta on näkynyt mediassa yhä vähemmän, mutta toisaalta aina kun sitä näkee, se on priimaa. Max Schaaf tunnetaan myös tästä legendaarisesta Real Skateboardsin mainoksesta. Skeittarina tietysti Mark Gonzales, prätkäkuskina Schaaf.

 

 

4. “Nothing Meaner” The Story of Dean Lane Skatepark

Dean Lane Bristolissa, Englannissa, on yksi vanhan mantereen legendaarisimmista skeittiparkeista. Skeittiparkille poikkeuksellisesti Dean Lane on rakennettu mäkeen jo vuonna 1978. “Nothing Meaner” kertoo erittäin mielenkiintoisella tavalla parkin, ja samalla Britannian skeittauksen, tarinan. Arkistomateriaali parkilta ja Bristolin skeittiskenestä yhdistettynä aikalaisten mielenkiintoisiin tarinoihin tekee dokumentista äärimmäisen mielenkiintoisen. Monesti dokumentit kolahtavat koviten, mikäli dokumentin aihe koskettaa henkilökohtaisesti. Tämä dokumentti kolahtaa todella kovaa, vaikken ole koskaan Dean Lanella vielä päässytkään käymään ja siksi nostan tämän dokumentin tähän, luulen nimittäin että monelle muullekin maistuu. Tämän listauksen tuoreimpana dokumenttina “Nothing Meaner” on samalla pisin dokumentti (45min), joten varaa tämän katsomiseen huolella aikaa – mestariteoksia ei passaa katsoa puolella silmällä vaan ajan ja hartauden kanssa.

 

 

5. Quik by Colin Kennedy

Austyn Gillette on yksi kaikkien aikojen suosikkiskeittareistani, mukava jätkä ja todella poikkeuksellinen skedeejä. Törmäsimme kerran Ponke’sin reissulla Berliinissä Habitatin tiimiin ja Marius, Delatorre sekä Austyn hengailivat muutamana päivänä meidän kanssa. Yhtenä päivänä pelasin Delatorren kanssa flättiskatea ja Austyn lämmitteli vieressä. Muistan katsoneemme suut auki miehen flättitemppuja: backside flipit flätiltä nousivat valehtelematta lantion korkeudelle, eikä Austyn näyttänyt edes ponnistelevan, kyseessä oli perusjuttu. Täysin poikkeuksellinen lahjakkuus, jonka tyyli ja skeittaus paranevat vuosi vuodelta. Colin Kennedyn kuvaama “QUIK” kertoo mielestäni Austynin skeittauksesta jotain oleellista: flow, vauhti ja eteenpäin menevä voima on käsinkosketeltavaa. Kennedyn tapa yhdistää kaupungin äänimaisemaa ja dokumentoida elämää tuo mieleen skeittitourit tuntemattomiin kaupunkeihin, jossa rullatessa tuntee olevansa positiivisella tavalla sivustaseuraaja. Vieraassa kaupungissa seuraa kotimaisemia uteliaammin kaikkea ympärillä tapahtuvaa: puistossa pelaavia lapsia, aidan takana räksyttävää koiraa, ihmisiä arkisissa askareissaan. QUIK on yksi suosikkiskeittipätkistäni, joten suosittelen katsomaan sen. Saa katsoa useampaan kertaan.

 

 

6. VILLAGER GOODS / Kenny Anderson

Brixtonilla, Conversella ja Chocolatella vuosia vetänyt Kenny Anderson on varmasti yksi arvostetuimmista pro-skeittareista kautta aikojen. Supertekninen Kenny on pystynyt muuttamaan skeittaustaan iän myötä muuttumatta itse. Todella tyylikästä menoa skeitin päällä tarjoileva Kenny ei ole tuotteliain skeittari, mutta aina kun materiaalia katsojien iloksi ilmestyy, on se laadukkainta mahdollista. Harvakseltaan materiaalia tuottavat skeittarit ovat nykyajan someähkyssä myös raikas tuulahdus – kun matskua tulee harvemmin, on sen arvo suurempi. Tämä pätee niin Gino Iannucciin, Kenny Andersoniin kuin vaikkapa Jerry Hsun. Kenny on paitsi skeittari, myös kolmen lapsen isä ja kasvispohjaisen ruokailun puolestapuhuja. Vegaanina Kenny ei kuitenkaan paasaa, vaan kertoo kysyttäessä omasta arvomaailmastaan. Villager Goodsin minidokumentti on erittäin hyvä tapa aloittaa vaikkapa uusi viikko tai vaikkapa hakea vähän syvällisempää fiilistä omaan tekemiseen.

 

 

7. Mike Blabac – Family Portraits

Mike Blabac on yksi tunnetuimmista skeittivalokuvaajista, jonka kädenjälki näkyy vahvasti etenkin DC:n visuaalisessa ilmeessä. DC:n inhouse-kuvaajana vuosia työskennellyt Blabac onkin ottanut monia modernin street-skeittauksen klassisimmista ruuduista, kuten tämän ja vaikkapa tämän. Mike Blabacin seurassa tarinoita kuunnellen ja tallentaen kulki Jacob Rosenberg ja lopputuloksena on erittäin mielenkiintoinen minidokumentti skeittikuvauksella itsensä elättäneestä ja samalla historiaa tehneestä valokuvaajasta, Mike Blabacista. Kiinnostipa valokuvaus tai ei, tämä pätkä kannattaa katsoa.

Ponke's