Nikke ja Matti NBA-pelissä

Sattuipa tammikuussa sillä tavalla, että sähköpostiin kilahti erittäin yllättävä, joskin mieluisa, viesti. Lippiksistään ja pelipaidoistaan hyvin tunnettu Mitchell & Ness kutsui allekirjoittaneen yhdessä Ponke’s Forumin myymäläpäällikön Matin kanssa Lontooseen. Kyseessä oli muutamille eurooppalaisille Mitchell&Nessin jälleenmyyjille suunnattu tapahtuma, joka kokosi jälleenmyyjät ja brändin toiminnasta vastaavat yhteen parin päivän ajaksi. Kutsusta kävi ilmi, että luvassa olisi ruokailua, pienimuotoinen seminaari ja kirsikkana kakun päällä Lontoossa pelattava NBA-matsi, jossa mittaa toisistaan ottaisivat legendaariset, joskin tällä kaudella sarjan keskikastiin kuuluvat New York Knicks ja Washington Wizards.

Reissu alkoi mukavasti. Lähtöpäivän aamuna huomasimme, että lunta oli tupruttanut eteläiseen Suomeen reilut parikymmentä senttiä ja liikenne oli täysin kaaoksessa: bussit myöhästelivät, katuja ei ehditty putsata lumesta ja HS uutisoi useista perutuista lennoista. Hätäisesti sain tsekattua, että lentoyhtiömme Norwegian lentäisi kaikki aiotut lennot ankarasta lumentulosta huolimatta. Finnair sen sijaan joutui perumaan parikymmentä lentoa, joten keli taisi todellakin olla huono lentämiseen. Lumen aiheuttamasta säädöstä huolimatta pääsimme sekä kentälle että koneeseen ajoissa, eikä aikaakaan kun tallustelimmekin unihiekkaa silmistämme haroen pitkin Lontoon vilkkaita katuja. Tottenham Coart Roadilta löysimme myös Mitchell&Nessin Suomen maahantuojan, Pasin, varaaman hotellin. Kamat hotellille, kundit kaupungille.

Mitchell & Nessin isännöimä kutsuvierastilaisuus oli aikataulutettu iltapäivään, joten ehdimme ennen tilaisuutta käydä pikaisesti syömässä. Lontoon kokoisessa kylässä “keskustan lähellä” tarkoittaa yleensä 40 minuutin metro- ja kävelymatkaa, joten siirtymiin on hyvä varata aikaa. Five Guysin burgereiden jälkeen siirryimmekin suoraa päätä maanalaiseen ja painoimme pelipaikoille. Metroasemalla nousi karvat pystyyn, kun nuori nainen juoksi laiturialueelta huutaen hysteerisesti puhelimeensa, ettei näkisi kaveriaan enää. Kyyneleet valuivat ja koko junalaituri seisoi lamaantuneena. Metron kuljettaja kurkki ikkunasta laiturille, kunnes päätti ettei voi vaikuttaa asiaan ja juna lähti liikkeelle. Meille ei selvinnyt, oliko onnettomuudella tekemistä junan kanssa, mutta päivä sai harmaan sävyn. Rakkaat lukijat, olkaa varovaisia kun liikutte junien laiturialueilla!

Metromatka, kuten kaikki matkat joskus, päättyi ja astuimme kuumasta metrotunnelista raikkaaseen alkukevään ilmaan. Lontoossa ei oletusten vastaisesti satanut ja aurinkokin paistoi pilvien lomasta. Kävelimme Mitchell & Nessin tilaisuuteen uteliaina, sillä kumpikaan meistä ei ollut ollut vastaavanlaisissa kinkereissä. Tiesimme vain sen, että me olimme vieraita, eikä meiltä odotettu mitään. Lisäksi saisimme syötävää ja tapaisimme Mitchell & Nessin jälleenmyyjiä ympäri Eurooppaa. Ei kuulostanut ollenkaan pahalta, itseasiassa.

Tyylikäs ravintola toivotti meidät tervetulleeksi Mitchell & Nessin tapahtumaan jossain päin Lontoota ja henkilökunta ohjasi meidät viihtyisään alakertaan. Iso ravintolatila oli saatu kotoisaksi (ja brändin näköiseksi) koristeemaisella sisustuksella: ympäri salia oli messutyyliin esillepantuja M&N korispaitoja, uusimpia linjastoja ja klassikkokamaa. Sortseja oli hypisteltävinä, lippiksiä löytyi hyllyltä, brändikankaan edessä sai ottaa valokuvia ja baari oli auki. Lisäksi ruokaa tuotiin pöytään. Mutta eniten allekirjoittanutta kiinnosti salin nurkasta löytynyt koripallon heittopiste. Laitteen hoitaja käynnisti pelin ja seuraavat 60 sekuntia sai iskeä niin monta koria kuin sielu sieti. Korit laskettiin ja illan aikana eniten koreja pussittanut voittaisi palkinnon. Itsevarmana miehenä olin käytännössä varma voitostani, kunnes ranskalaiset ja italialaiset veljet tulivat radalle. Pam pam pam, pallo toisensa perään sujahti sukkana sisään ja suomipoika jäi nuolemaan näppejään. Lopulta jäin voittajasta muistaakseni 40 pistettä, eli ei se nyt ihan putkeen mennyt. Lätkässä olisin varmaan ollut parempi, mutta ei auta itkeä kun maito on lattialla.

Aikamme toisillemme höpöteltyämme, syötyämme ja juotuamme oli virallisen ohjelman aika. Mitchell & Nessin edustajat (Euroopan päämiehet ja Jenkeistä tullut koko brändin CEO) pitivät kukin oman puheenvuoronsa diaesityksen kera. Jengi toivotettiin tervetulleiksi ja lyhyesti ja ytimekkäästi käytiin läpi brändin tulevaisuuden strategiaa. Pelipaitafriikkien iloksi tulevaisuudessa linjauksena on keskittyä headwearin sijaan apparelliin eli vaatepuolta tullaan jatkossa näkemään enemmän. Hyviä uutisia siis. Lippiksiä tullaan jatkossakin tietysti näkemään, mutta vaatteet tulevat olemaan entistä isommassa roolissa. Todennäköisesti siis myös Ponke’sissa nähdään jatkossa enemmän M&N:n vaatetta.

Safkaamisen, uusien tuttavuuksien ja koriksen heittelyn jälkeen isäntämme johdattivat meidät leppoisalle kävelylle Thamesin rantaan. Rannassa odotti meille varattu botski, jonka kyytiin koko viisikymmenhenkinen seurueemme pakkautui. Laivassa oli kevyt tarjoilu, Thamesilla kevyet laineet ja tunnelma niin ikään kevyt. 45 minuutin risteilyn (alitimme muun muassa Tower Bridgen, juhuu) jälkeen rantauduimme O2-areenan liepeille, josta maleksimme valtavaan tapahtumakompleksiin. Mestoilla käymättömille kerrottakoon, että O2 on VALTAVA, ruotsinlaivan ja Hartwall Areenan välimaastoon putoava tapahtumakeskus, jossa järjestetään muun muassa konsertteja – ja korismatseja. Jengiä oli mestoilla ja jokaisella oli joko Knicksin tai Wizardsin rojua yllään. Ilmeisesti britit seuraavat korista.

Kun vihdoin pääsimme paikoillemme, havaitsimme ne todella hyviksi. Kentälle näkyi hyvin ja kolmikkomme sai vieläpä viereiset paikat. Kaiken kukkuraksi eteemme istahti tsekkiläinen pariskunta, joka oli lentänyt Prahasta asti katsomaan Tsekin ainoaa NBA-pelaajaa, Washington Wizardsin heittävää takamiestä Tomast Satoranskya. Välttävästi englantia puhunut pariskunta oli niin sympaattisen innoissaan maanmiehensä edesottamuksista, että käännyimme välittömästi itsekin Washingtonin faneiksi. Lähtökohtaisesti olimme täysin neutraalilla tuulella kannatuksen suhteen, sillä kumpikaan joukkue ei herättänyt seurueessamme suurempia tuntemuksia. Tsekkiläisen pariskunnan varaukseton Satoransky-fanitus (miehellä oli jopa Satoranskyn paita) sai meidät kuitenkin toisiin ajatuksiin. Matti suunnitteli jopa Wizards-tatuoinnin ottamista pakaraansa, mutta suunnitelma unohtui illan edetessä.

Itse ottelutapahtuma oli täydellistä urheilujuhlaa. Tiukka matsi, jonka alkupuolella Knicks näytti menevän menojaan. Parhaimmillaan (tai pahimmillaan) Knicks johti yli kahdellakymmenellä pisteellä ja näytti siltä, että homma oli taputeltu. Vaan eipä ollutkaan. USA:n pääkaupungin velhot olivat tietysti toista mieltä ja kun kolmonen toisensa perään upposi sukkana sisään, koko 20 000 henkinen katsomo saattoi tuntea newyorkilaisten pääkoppien kiristyvän. Lopulta ratkaisu tuli VIIMEISELLÄ SEKUNNILLA, kun ottelua 100-99 johtanut Knicks sortui blokkaamaan alaspäin menevää palloa (goaltending), jolloin tuomari päätti antaa automaattisesti Wizardsille kaksi pistettä. 0,4 sekuntia on liian vähän jopa koriksessa eikä Knicks pystynyt nousemaan enää sillasta. Ottelu päättyi Washingtonin eduksi 101-100 ja kansa sai viihdettä koko rahalla.

Mahtavan reissun kruunasi hyvän ystävämme Nikistin treffaaminen seuraavana päivänä. Kiertelimme kaupungilla, kävimme muun muassa Slam Cityssa (legendaarinen lontoolainen skedepuulaaki). Kiitos todella hyvästä, joskin lyhyestä reissusta Pasille, Mitchell & Nessille, Matille ja Nikistille! Pidä silmällä Ponke’sin Mitchell & Ness- valikoimaa kevään mittaan, hyvää kamaa on tulossa niin nettikaupan puolelle kuin kivijalkamyymälöihin!

Teksti ja kuvat: Nikolai Alin