Skeittaus – Parasta yhdessä, todella hyvää myös yksin

Kuten lukuisista medioista luemme päivittäin, elämme tällä hetkellä täysin poikkeuksellisia aikoja. Pandemiaksi levinnyt koronavirus vaikuttaa meidän jokaisen elämään monella tavalla. Yksi suurimmista ja tärkeimmistä keinoista epidemian huipun tasoittamiseksi (flatten the curve, kuten englanniksi sanotaan) ja tartuntojen hillitsemiseksi on rajoittaa ihmisten liikkumista ja sosiaalisia tilanteita. Useissa maissa on kielletty ulkona liikkuminen muissa kuin välttämättömimmissä asioissa, kuten työntekeminen, terveydenhuoltoon hakeutuminen, apteekissa tai ruokakaupassa asioiminen ja niin edelleen. Tänään on ensimmäinen päivä kun koululaiset jäivät koko maassa etäopetukseen. Hallituksen poikkeuksellinen paketti pandemian hillitsemiseksi on historiallinen.
Koronaviruskriisi tarkoittaa monen lapsen ja nuoren harrastuksiin taukoa, kun jäähallit, jalkapallohallit, musiikkiopistot ja monet muut harrastuspaikat pysyvät toistaiseksi suljettuina. Somessa leviääkin innovatiivisia harrastusvideoita ympäri maailmaa, missä karanteenissa olevat ihmiset jumppaavat parvekkeillaan koko korttelin voimin tai laulavat yhteislauluja avoimista ikkunoista, kun kotoa ei saa poistua. Mutta mikä olisi oikea tapa skeittarille harrastaa nyt kun kaikkea ylimääräistä liikkumista ja varsinkin ihmiskontakteja tulisi kaikin keinoin välttää?
Kävin sunnuntaina Vantaalla Sotungin skeittiparkilla puolenpäivän aikaan skeittaamassa ja sain olla hyvin rauhassa. Läheisen urheilupuiston laduilla näin jonkin verran hiihtäjiä (turvaväli vaikutti nopealla vilkaisulla olevan kunnossa) ja parkilla kävi muutama päiväkoti-ikäinen pyöräilijä pyörähtämässä, mutta muuten sain skeitata itsekseni. Tyhjässä skeittiparkissa skeittaamisesta tulikin mieleeni tämän blogitekstin aihe, joten päätin kirjoittaa ajatukseni ylös ennen kuin ne unohdan.
Näinä aikoina, jolloin kaikkea ylimääräistä “ihmisten ilmoilla” olemista on syytä välttää viimeiseen asti, skeittaus on laji, jota voi tehdä suhteellisen turvallisin mielin – ottaen kuitenkin tarkasti huomioon terveydenhuoltoviranomaisten suositukset ja linjaukset (ei siis porukalla skeittaamaan eikä järkätä skeittikisoja nyt!). Skeittaus harrastuksena vaatii minimaalisen määrän järjestelyä: jos kotoa löytyy yksikin toimiva skeittilauta ja eteisestä saa kaapaistua suunnilleen omiin jalkoihin sopivat kengät jalkaan, pääsee skeittari erittäin kätevästi ja vaivattomasti mukavan harrastuksen pariin. Skeittaus, toisin kuin useimmat urheilulajit, ei vaadi sille erikseen suunniteltua harrastuspaikkaa. Siinä missä jääkiekkoilija tarvitsee jäähallin tai edes ulkojäätä ja telinevoimistelija voimistelusalin, skeittari pärjää hyvin millä tahansa tasaisella ja kovalla alustalla, kuten asfaltilla, betonilla tai vaikkapa puulla. Ja siinä missä moni urheilulaji vaatii muitakin ihmisiä, kuten joukkuekavereita, skeittari pärjää hyvin itsekseen.
Vaikka skeittaus, kuten moni muukin asia elämässä on usein parasta jaettuna, olen aina pitänyt skeittaamisesta myös itsekseni, yksin. Tähän on pääasiassa kolme syytä:

1. Kun skeittaan yksin, olen täysin keskittynyt itseeni ja lautaani, meillä on henkinen yhteys. Jokainen skeittari voi allekirjoittaa väittämän, että parhaimmillaan juuri laudan ja ihmisen symbioosi on juuri se asia, minkä takia skeittaus on niin tärkeää, jopa suurenmoista. Kun skeittaan yksin, olen vapaa muiden katseilta, ajatuksilta, toiveilta – kaikelta ylimääräiseltä ja voin keskittyä vain itseeni, skeittaukseeni ja omiin ajatuksiini ja fiilistelyyn, siihen tuntumaan, jonka jalkapohjani välittävät skeittilaudasta koko kehooni ja sitä kautta mieleeni.

2. Skeittaus yksin on vaivatonta, kun ei tarvitse soitella kavereille, sopia tapaamista lähiparkilla tai spotilla tai pahimmassa tapauksessa odotella sitä aina myöhässä tulevaa frendiä, joka lupasi olla mestoilla jo puoli tuntia sitten, mutta joka on tosiasiassa vasta laittamassa kämpillä safkaa. Kun liikut yksin, olet joustava ja voit mennä juuri sinne spotille, mikä juuri sinusta tuntuu juuri nyt parhaalta.

3. Yksin skeitatessa tulee keksittyä uusia juttuja ja kikkailtua kaikenlaista. Kun skeittaa yksin, huomaa yhtäkkiä harjoittelevansa uusia temppuja sen sijaan, että suhaisi parkilla aina niitä samoja vanhoja. Yksinäisyys on itselleni monesti luova olotila, ja luovuus tekee skeittauksesta mielenkiintoista.

Skeittauksen eetokseen kuuluva vapaus onkin yksi tämän hetken positiivisimmista asioista. Kun turhaa ihmisten parissa liikuskelua ja oleilua kannattaa ny ehdottomasti välttää, moni päätyy käymään yksin tai perheenjäsenen kanssa lenkillä, pyöräilemässä, retkellä luonnossa tai ihan vaan omalla pihalla pihatöissä. Liikunta ja raitis ilma ovat tärkeitä henkisen hyvinvoinnin kannalta, mutta liikkumiseen täytyy kiinnittää nyt erityistä huomiota – älä altista muita, pysy poissa ihmiskontakteista ja niin edelleen.
Omalla kohdallani tämä ulkoilu tulee luontaisesti skeittauksen muodossa ja skeittaus on itselleni nyt entistäkin tärkeämpi henkireikä. Voin vaivattomasti ja päämäärättömästi lähteä rullailemaan kotioveltani katuja ristiin rastiin tai pyöräillä lähiparkille, skeitata siellä itsekseni ja nauttia keväästä – sekä pitää samalla huolta itsestäni. Yksin skeitatessani voin harrastaa altistamatta muita tartuntataudeille – koronavirus voi tarttua myös oireettomasta henkilöstä, joten “terveenäkin” saattaisin suuressa väkijoukossa olla tahtomattani ja tietämättäni tartuttajan roolissa. Mielestäni hyvä ohjenuora koronavirukseen suhtautumisessa onkin ajatus siitä, että olet itse jo viruksen kantaja, vaikka et oireilisikaan. Tämä ajatus ohjaa käyttäytymään siten, ettei riskeeraa muiden ihmisten terveyttä olemalla kontaktissa ihmisiin. Luonnollisesti myöskään flunssaisena tai muutenkaan puolikuntoisena en toki skeittaa tai tee mitään muutakaan, vaan parantelen pöpöt pois kotioloissa. Tämä on ensiarvoisen tärkeää aina, mutta korostuu etenkin nyt kun virusepidemia on päällä.
Mitä haittoja koronaviruksen aikaan skeittaamisesta voisi olla?
Kysymys on täysin aiheellinen ja sitä pohtii monelta kantilta erinomainen amerikkalainen skeittijulkaisu Jenkem Mag tässä artikkelissaan.  Kuten Jenkemissäkin mainitaan, on ensiarvoisen tärkeää ymmärtää se tosiasia, että pandemian aikaan terveydenhuoltojärjestelmän resurssit ovat kovalla koetuksella. Näin ollen murtaessasi jalkasi tai muuten pannuttaessasi mahdollisesti sairaalahoitoa vaativin seurauksin, kuormitat omalla toiminnallasi terveydenhuoltoa. Toisaalta et ole todennäköisesti prioriteettilistan kärjessä murtuneen ranteesi kanssa siinä mahdollisessa tilanteessa, että koronavirus täyttää sairaalat ja hoitohenkilökunnan resurssit paukkuvat äärirajoillaan. Näin ollen skeittaamaan lähteminen on jokaisen oman harkinnan varassa – aivan samalla tavalla kuin pyöräilemään tai juoksulenkille lähteminenkin. Ota iisisti, älä ole tyhmä, tunnista riskit ja nauti tekemisestä.
Loppuun haluan vielä muistuttaa kaikkia hyvästä käsihygieniasta, yksimis- ja aivasteluhygieniasta sekä siitä, että me nuoret ja terveet tekisimme kaiken voitavamme, jotta riskiryhmiin kuuluvat olisivat mahdollisimman turvassa koronavirukselta ja kaikilta muiltakin tarttuvilta taudeilta. Tehdään me oma osamme niin hyvin kuin pystymme, yhdessä tämä selätetään!
Aurinkoista kevättä ja terveyttä, iloa sekä tsemppiä kaikille koko Ponke’sin väen puolesta!
-Nikolai Alin,
Ponke’sin tiimiläinen ja verkkokaupan päällikkö

 

PS. Alta voit halutessasi vilkaista uusimpia dekkejämme. Verkkokauppa toimittaa dekit pääsääntöisesti yhdessä arkipäivässä eikä maaliskuussa tule toimituskuluja ollenkaan. 🙂

Ponke's