Vinkkejä skedekamojen valintaan

Skeittaus lajina elää tällä hetkellä suurta murrosta, jota voitaisiin kutsua myös skeittibuumiksi. Alunperin erittäin kapinallinen alakulttuurilaji on vähitellen luisumassa kohti yleisesti hyväksyttyä urheilulajia, josta hyvänä esimerkkinä on skeittauksen asema olympialajina tämän vuoden kesäkisoissa Tokiossa. Skeittauksen pariin päätyy jatkuvasti enemmän ihmisiä ja perinteinen skeittariprofiili on muuttumassa: nykyään on täysin normaalia, että perheenisä käy skeittaamassa tunnin-pari ennen kuin vetää puvun päälle ja painuu töihin vaikkapa pankkiin (tiedän yhden tällaisen tapauksen, oikeasti) – eikä työkaverit edes ihmettele miehen harrastusta saati pidä sitä lapsellisena.

Samaan aikaan yhä useampi lapsi löytää skeittauksen jo hyvin nuorena – tästä kuuluu kiitos varmasti vanhemmille, jotka ovat itse nuoruudessaan skeitanneet, mutta myös harrastuspaikoille, joita alkaa jo löytymään aikalailla kaikista isommista kaupungeista ja monista pienemmistäkin pitäjistä.

Lisäksi skeittaukseen tarvittavaa välineistöä on huomattavasti enemmän ja helpommin saatavilla kuin vielä parikymmentä, saati kolmekymmentä vuotta sitten. Skeittikauppoja löytyy Suomestakin kourallinen, jonka lisäksi verkkokaupat ovat mahdollistaneet tavaran vaivattoman (joskin monesti postikulujen ansiosta hieman kalliimman) tilaamisen ulkomailta, vaikkapa suoraan Jenkeistä tai Kiinasta. Koska Ponke’sistakin ostetaan jatkuvasti enemmän niitä ensimmäisiä lautoja, trukkeja, renkaita, laakereita ja suojavarusteita, ajattelin että voisi olla paikallaan kertoa muutamia vinkkejä skeittikamojen valintaan. Valinnanvaraa on melkoisesti ja moni ensimmäistä omaa skeittilautaansa hankkiva saattaa olla pyörällä päästään merkeistä, eri kokoisista artikkeleista, värimalleista ja ylipäätänsä siitä, mitä kaikkea skeittaukseen oikeasti tarvitaan ja mitä varusteita tai osia voi mahdollisesti jättää hankkimatta.

Jokainen laudan osa on vaihdettavissa, eikä aina tarvitse suinkaan ostaa uutta completea, vaan riittää, että hankkii uuden osan kuluneen tilalle.

Ensimmäiseksi, mieti mitä haluat skeitilläsi tehdä

Mikään ei ole yhtä turhauttavaa, kuin valita väärin. Olipa kyseessä lounaaksi valittu mauton katkarapupasta (kun kaverilla vieressä on täydellinen kolmen juuston pizza rucolanversoilla) tai liian kylmä takki paukkupakkasille, huono valinta syö miestä tai naista rotan lailla. Sama pätee skeittaukseen ja skedekamojen valintaan: on ensiarvoisen tärkeää miettiä MIHIN KÄYTTÖÖN skeittilautaa ollaan hankkimassa. Jos skeittauksesi on pientä kruisailua kadunkulman lähikauppaan ja takaisin, on päivänselvää, että skeittisi näyttää erilaiselta kuin parkkia tai streettiä tosissaan skedeevän ja temppuja hinkkaavan lauta.

Karkeasti voidaan sanoa, että kruisailuun (kruisailuna voidaan pitää skeittausta, jossa pääsääntöisesti EI tehdä temppuja vaan halutaan kulkea paikasta A paikkaan B mukavasti, vauhdikkaasti ja nauttia matkasta) sopii isoilla ja pehmeillä renkailla varustetut eri kokoiset ja muotoiset laudat.

Temppuja tekevälle ja niitä harjoittelevalle sopii kovilla (95A-101A) ja keskikokoisilla (50mm-54mm) renkailla varustettu popsicle- eli kaksipääkäyräinen lauta (nykyisin lähes kaikki laudat ovat näitä, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta). Laudan koko valitaan oman maun, tuntuman, jalan koon ja tähtien asennon mukaan – skeittauksessa ei ole sääntöjä, eikä niitä ole myöskään skeittivarusteiden valinnassa, mutta muutamilla pienillä nikseillä mahdollistetaan mahdollisimman vaivaton skeittaus. Esimerkiksi kohtuuttoman suuri ja painava lauta ei ole yksinkertaisesti järkevä hankinta eskariin menevälle pikkutytölle- tai pojalle.

Pitkiä työmatkoja tai Kalifornian loivia, vuorilta rantaan laskeutuvia mäkiä laskeville hurjapäille voidaan suositella longboardia, jolla ei hypitä ollenkaan ilmaan, toisin kuin edellä mainituilla lautatyypeillä. Longboard on vakaa ja vauhdikas kulkupeli, jonka ominaisuudet tulevat parhaiten esiin tasaisilla, pitkillä suorilla ja mäissä. Temppuja näillä voidaan tehdä hyvin rajallisesti ja longboardaus onkin miltei eri laji skeittaukseen verrattuna.

Moni skeittausta kuvaava kuvaaja käyttää laudassaan pehmeitä kruiserirenkaita, jotta videokuva tärisisi mahdollisimman vähän. Lisäksi pehmeä rengas on miltei äänetön, jolloin kuvattavan skeittarin skeitin äänet kuuluvat paremmin videolla. Kuvassa Ponke’sin tiimiläinen Benjamin Blom ja kuvaaja kuvaamassa videota.

Toiseksi, mieti miten paljon haluat panostaa lautaan

Skeittaus on iso bisnes ja valinnanvaraa eri merkkien, mallien, värien ja käyttötarkoitusten välillä on valtavasti. Olennaista skeittiä ostavan näkökulmasta on pohtia käyttötarkoituksen lisäksi sitä, miten paljon on valmis panostamaan lautaan ja mahdollisesti uuteen harrastukseen. Ammattilaisten käyttämät skeitticompletet ovat hintatasoltaan noin 200€ – 300€ väliltä, mutta halvemmallakin pärjää hyvin (kunhan ei mene liian halvaksi, koska liian halpaa ostaessa rahat valuvat sinne kuuluisaan Kankkulan kaivoon). Ponke’sista löytyy huolella kuratoitu valikoima kaikkia skeittaukseen tarvittavia osia, mutta myös valmiscompleteja, joita suosittelemma aloittelijoille. Valmiscompletet ovat huokeampia hinnaltaan kuitenkaan laadun kärsimättä – valmiscompleten saa Ponke’sista 125€ hintaan ja rahoille saa todella vastinetta. Vertailun vuoksi complete, jonka jokainen osa on valittu erikseen, maksaa noin 180€-300€ – riippuen osista ja lisäosista, kuten reileistä, erikoisgripeistä ja korotuspaloista. Keskimäärin Ponke’sista ostetun, erikseen osista kasatun completen hinta on noin 190€ ja sillä saa erinomaisen, ammattitason skeittilaudan, josta on iloa vuosikausiksi.

Monesti kehoitamme skeittauksesta kiinnostuneita kokeilemaan ensin esimerkiksi kaverin lautaa ja tunnustelemaan kiinnostuksen määrää. Kun intoa oikeasti löytyy, on hyvä aika ostaa laadukas lauta, sillä esimerkiksi supermarketeista ostetut laudat ovat niin huonoja, ettei niitä pysty hallitsemaan, vaikka taitoa olisikin. Kehittyminen motivoi harrastamaan, ja jos välineistö on niin huonoa, että kehitystä ei huomaa eikä skeittaus välineiden heikon laadun takia onnistu, on tilanne surkea eikä voittajia (paitsi supermarketti) ole näkyvissä. Tämän takia kannattaa ehdottomasti panostaa erikoisliikkeestä ostettuun, laadukkaaseen ja toimivaan lautaan – oli kyseessä sitten valmiscomplete tai erikseen osista kasattu  pro-complete. Moni ostaa ensilaudaksi valmiscompleten ja seuraava lauta onkin jo uusista, erillisistä osista mieleiseksi kasattu complete.

Moni ostaa ensilaudaksi laadukkaan valmiscompleten skeittikaupasta ja kun kokemusta ja näkemystä on kertynyt, on aika valita mieleinen lauta erillisillä osilla. 

Kolmanneksi, skeittauksessa (eikä skedekamoissa) ole sääntöjä

Joten tee juuri kuten hyvältä tuntuu. Tämä sääntö pätee toki vasta sitten, kun tiedät vähän mistä puhutaan, mistä tykkäät ja mikä sopii juuri sinulle. Osa skeittareista vannoo kireiden trukkien nimeen, toisilla trukit heiluvat löysinä näyttäen siltä kun ne voisivat irrota laudasta hetkenä minä hyvänsä. Jotkut tykkäävät leveistä laudoista ja joillekin alle 8″ dekki on ainoa mahdollinen vaihtoehto. Osa skeittaa pehmeillä renkailla ja joidenkin renkaat ovat niin kovat, että vähänkään huonommalla asfaltilla rullatessa irtoaa hampaista paikat. Näin voisi jatkaa loputtomiin, makuja ja mielipiteitä on yhtä paljon kuin skeittareita ja hyvä niin. Skeittauksessa parasta onkin juuri tämä: sääntöjä ei ole, jokainen voi olla ja skeitata juuri kuten itse haluaa, omassa tahdissaan, missä haluaa, milloin haluaa ja millä varusteilla haluaa – eikä siihen ole kenelläkään mitään sanomista.

Tutkaile siis uteliaana skeittejä, vertaile renkaita, kysele kauppiaalta laakereiden eroista ja saat palvelua ja hyvää keskustelua siitä, mitä osia juuri sinun lautaasi kannattaisi laittaa ja etenkin MIKSI. Skeittaus on upea asia, eikä sitä pidä pilata väärillä varusteilla, joten kysele kauppiaalta ja nauti skeittauksesta!

-Nikke

Skeittauksessa ei ole sääntöjä, ja vaikka niitä olisikin, Wilson ei niitä noudattaisi. Seinälle ajelua Parkanossa.

TSEKKAA SKEITTIKAMAT TÄSTÄ.